Suomen frisbeeliitto

Kankaanpäässä kisattiin jälleen isomman luokan tapahtumaa kuin pelkkiä viikkokisoja. Frisbeepoint tourin toinen osakilpailu pelattiin viikonloppuna 15.6-16.6. jo tutuksi tulleella Viiden tien risteyksen radalla Tomoottajien järjestämänä. Kyseinen seura on kunnostautunut tällä kaudella hyvin kilpailujen järjestämisessä. Tämänkin kisan osallistumisoikeuksista käytiin tiukka taisto ja nopeasormisimmat pääsivät mukaan kaksipäiväiseen koitokseen.

Kovimmat tulokset ladottiin tiskiin odotetusti advanced amateur sarjassa, johon oli ilmoittautunut 34 pelaajaa. Kotikenttäetu taisi olla tällä kertaa valtti Jarmo Aululle, joka vakuuttavasti nakutti kierros kierrokselta kovia lukemia. Lopputuloksissa historiankirjoihin kolmen kierroksen yhteistulokseksi saatiin -12. Toisen sijan nappasi Mikko Laihonen jääden suhteellisen selvän tuntuisen viiden heiton päähän. Kolmospaikalle saatiin Henri Perälä yhteistuloksella -6.

Vaikeimman kautta voitto oli tavoiteltavissa Intermeadiate amateurien joukossa, koska osanottajia tähän sarjaan paikalle oli saapunut 70. Kolmossijan napannut FGCK:n luottopelaaja Janne Jaalivaara manasi ensimmäisen päivän tuulista keliä toisella kierroksella, mutta sunnuntaina parantunut peli toi himoitun palkintopallipaikan yhteistuloksen ollessa viisi yli parin. Kakkoseksi itsensä kiilannut Huuselan Jussi oli tällä kertaa pari heittoa parempi ja täystyrmäyksen tässä sarjassa muille antoi Erkka Leivo pelaten ainoana yhteistuloksensa alle parin. Lopputuloksena mukavan tuntuinen -2.

Junioripelaajissa voittotulos noudatti kahden edellisen sarjan kaavaa. Voittomarginaalina viisi heittoa kakkoseen. Niko Rättyä tahkosi miinuksen puolelle juuri tuon viisi heittoa ollen tällä kertaa ykkönen. Parin miehenä toisena itsensä tulosluetteloista löytää Jasper Heino. Heti Heinon imussa sijoituksissa Markus Pöysti (+2). Naispelaajia olisi jälleen toivonut paikalle runsaslukuisemman määrän. Tämän sarjan voitto kuitenkin tällä kertaa Irina Kosuselle (+49), kakkosena Soile Mutikainen (+54) ja taiston kolmas Kati Järvisalo tuloksella +63. Frisbeepoint tourin Kankaanpään osakilpailusta siis jokaisella sarjalla voittomarginaali toiseksi sijoittuneeseen pelaajaan viisi heittoa, melkoista sattumaa?

Itä-Suomen yliopistossa tehdään Pro Gradu -tutkielmaa frisbeegolf harjoittelun fyysisestä kuormittavuudesta. Frisbeegolfista ei ole saatavilla aiempaa tutkimustietoa terveys-/ liikuntatieteiden näkökulmasta. Tutkimuksesta saatuja tietoja voidaan käyttää pohdittaessa frisbeegolfin mahdollisuuksia terveysliikuntamuotona ja painonhallinnan tukena. Mittaukset tutkimukseen suoritetaan kesä-/ heinäkuussa 2013 Oulussa. Tutkimukseen valitaan 12 ensimmäiseksi ilmoittautunutta, sisäänottokriteerit täyttävää koehenkilöä. Lopullinen otos määräytyy tutkimushenkilöiden sopivuuden ja heille suoritetun kuntotestauksen perusteella.

Voit soveltua tutkimushenkilöksi, mikäli:

• Olet noin 25-vuotias mies
• Olet harrastanut frisbeegolfia 1-3 vuotta
• Muiden liikuntaharrastusten määrä on vähäinen
• Olet perusterve. Sinulla ei saa olla sydän- tai verenkiertoelimistön sairauksia, eikä hengitystie-elimistön sairauksia
• Sinulla ei ole hengitys- tai verenkiertoelimistön sairauksia
• Sinulla ei ole säännöllistä lääkitystä
• Sinulla ei ole vaikeaa lihavuutta (painoindeksin tulee olla alle 35)

Lisätietoja ja ilmoittautuminen tutkimukseen:

Miia Länsitie 044-3097886/ miia.lansitie@hotmail.com

Tutkittavat saavat osallistumisestaan Powergripin tarjoaman neljän kerran heittokoulun kesän 2013 aikana.

Kotimaisen frisbeegolfskenen kovatasoisimman tourin ensimmäinen osakilpailu pelattiin viikonloppuna 8.-9.6. Kankaanpäässä.  Viidentienristeyksen radalle Fierce Pro tourille oli ilmoittautunut iso liuta kovatasoisia pelaajia ja odotettavissa oli vähemmän puihin kohdistuvaa kiekkojen kopsetta kuin normaalilla viikkokisakierroksella. Fierce oli hommannut paikalle nopeustutkan jonka kanssa isokätisimmät hakivat pientä henkistä yliotetta toisistaan. Kovimmat lukemat tutkaan tykitti Teemu Nissinen huikealla 131km/h nopeudella, mahtoikohan tämä olla avain viikonlopun menestykseen.

Suurin osanottajamäärä nähtiin totutusti avoimessa sarjassa johon oli ilmoittautunut peräti 76 pelaajaa.  Ensimmäisen kierroksen päätteeksi saatiin ihailla tulostaululla kärkimies Jyri Salmisen lukemaa -10. Sama mies nähtiin kärjessä myös toisen kierroksen jälkeen yhteistuloksen ollessa -17. Mutta mitä tapahtuikaan viiemisellä kierroksella. Tutkaan kovimmat lukemat paukuttanut Nissinen näytti kilpailijan hermonsa ja nousi neljän heiton takaa kahden heiton voittoon, pelaten  päätöskierroksen -9. Avoimen Pro sarjan voitto siis huikella nousulla Teemu Nissiselle (-22), kakkospallille kahden ensimmäisen kierroksen kuningas Jyri Salminen (-20) ja matalimpaan palliin joutui tyytymään Veli-Pekka Luoma jääden yhden heiton kakkosmiehestä.

Seniorit 40 –sarjassa osanottajia oli saapunut myös mukavasti. Kolmen kierroksen rupeaman kärkikolmikosta löytyy Väisäset Simo (1.) & Sami (2.). Samin kanssa jaetulle toiselle sijalle tuli myös  Kai Vesa pelaten yhteistuloksen -2. He jäivät voittajalle ainoastaan yhden heiton. Seniorit 50 –sarjassa nähtiin tällä kertaa ainoastaan neljä kisaajaa. Taitavin puiden väistelijä tällä kertaa oli liiton oma poika Ville Kotamäki, joka onnistui nappaamaan tittelin itselleen viimeisen kierroksen neljän birdien siivittämänä.

Naisten sarjan voitosta käytiin tiukkaa taistoa aina viimeisille väylille saakka. Lopulta voiton vei kauden mittaan tutuksi tullut nimi Henna Määttä ja hänestä heiton päässä toiseksi sijoittui Ellinoora Heikkilä. Tiukan vastuksen tälle kaksikolle toi Anna Elo hengittäen heidän niskaansa koko kilpailun ajan.

Kilpailun kaikki tulokset löytyvät kisakoneesta.

Tästä alkaa saaga, joka on vertaansa vailla. Tämän juttusarjan tarkoituksena on tuoda seuratoimijoille ja oikeastaan koko kansalle parempaa tietoisuutta siitä, miten tämän meidän kaikkien rakastama laji on kehittynyt nykyiseen kuosiinsa kullakin paikkakunnalla. Tutustumme eri seurojen toimintatapoihin sekä historiaan ja toivon, että tarinoista saadaan vinkkejä omien seurojen toiminnan kehittämiseen. Jaettu hyväksi osoittautunut tieto on kaikkien etu ja näin ollen pyörää ei tarvitse keksiä aina uudelleen. Ensimmäisenä seurana esitellään Turkulainen 7k:n, jolla on takanaan menestyksekäs historia ja jäsenmäärät kyseisellä seuralla huitelevat aivan omilla lukemillaan.

7k:n synty

Turussa on harrastettu frisbeegolfia jo ennen 7k:n perustamista. Esimerkiksi Rymättylän Maj-saaressa oli ollut jo pitkään kiinteä rata, joskin pitkälti hoitamaton sellainen. Rata on yhä nykyäänkin olemassa. Kuitenkin 7k:n voidaan katsoa luoneen edellytykset ja puitteet nykymuotoiselle frisbeegolftoiminnalle Turussa ja lähialueilla. Seuratoiminta sai alkunsa Turku Terror ry:n ultimateharjoitusten yhteydessä 2001 kesäkaudella.

Vaasasta paikkakunnalle muuttanut Mikko Kaakinen oli kokeillut lajiajo 1990-luvun puolivälissä, mutta vielä silloin ei kipinä syttynyt. Turusta löytyi kuitenkin muutama kokeilunhaluinen seurakaveri, joten yhdessä tuumin he jäivät muutamaan otteeseen treenien päätteeksi pelaamaan teknisesti haastavia custom-väyliä Kupittaanpuiston ankkalammikon ympäristöön. Joukosta innokkaimpana mukaan tarttui muuan 15-kesäinen Juho Rantalaiho. Merkittävää vetoapua saatiin Vaasasta Jukka Vieriltä, jonka panosta ja myötävaikutusta ei voi kyllin korostaa. Jo ensiheitoista alkaen oli selvää, että Mikko ja Juho halusivat kehittyä kilpapelaajiksi. Kaakinen ja Rantalaiho ymmärsivät nopeasti, että joukossa on voimaa ja ripeästi perustettiin saman vuoden 2001 myöhäissyksyllä risbeegolfseura 7k, jonka puuttuviksi vastuuhenkilöiksi löytyi seurakavereita Terrorista (mm. Asmo Soinio ja Jouni Kukkonen).

Historian havinaa vuodelta 2002

Kesäliiga-nimeä kantavat viikkokisat alkoivat pyöriä heti seuraavana kesänä tasoitusjärjestelmineen, seuralle luotiin kattavat kotisivut keskustelupalstoineen ilmaispalvelimelle ja kaupungin liikuntavirastoon oltiin yhteydessä harva se viikko tehden seuran toimintaa tutuksi. Viikkokisat pelattiin parin ensimmäisen vuoden ajan siirrettäviin koreihin. Seuran toiminta oli siis alusta alkaen varsin organisoitua ja identiteettiä luomaan oli kehitetty paitsi seuran kilpailuttama logo, myös vuosittainen mestaruuskilpailu “Kukkulan Kuningas”. Seuran nimi 7k viittaa seitsemään kukkulaan, joille Turun kaupunki on rakennettu. Näiden kukkuloiden kuningas taas puolestaan ratkaistaan seuran vuosittaisessa ”Kukkulan Kuningas” –mestaruuskisassa.

Seuran varhaisilla puuhamiehillä oli selkeä visio siitä, millaisena frisbeegolftoiminta Turussa haluttiin nähdä. Pelilliset esikuvat, joista merkittävimpinä Pursio, Meresmaa ja Vesala, edustivat boheemin lajin sisällä selkeästi urheilullisempaa ja dynaamista lähestymis- ja esitystapaa. Harrastus haluttiinkin saada heti alkumetreiltään Turussa uskottavien lajien joukkoon suurelle yleisölle tuntemattomuudestaan huolimatta. Ensimmäisen järjestetyn kilpailun – Turku Winter Open 13.1.2002 – osallistujalista puhui puolestaan (mm. Jussi Meresmaa, Sami Loukko, Tommi Vesala, Juha Nieminen, Jaani Länsiö, Jukka Vieri).

Turussa käynnistynyt toiminta herätti kiinnostusta valtakunnan nokkamiehiä myöten. Täytyy muistaa, että frisbeegolffarin silmin maailma oli vielä kymmenen vuotta sitten täysin eri planeetalta. 9-väyläisiä kiinteitä ratoja sai hakemalla hakea, 18-väyläisistä lähinnä uneksittiin ja isommat kisat pelattiin poikkeuksetta custom-radoilla tilapäisin korein, jotka haalittiin kokoon harrastajilta ympäri Suomen.

Paikallinen harrastajakunta kasvoi vähitellen ensimmäisten parin vuoden aikana, mukana hääri niin ultimateporukan seurakavereita kuin pöytäjääkiekkoseuralaisia Raisiosta. Viikkokisoissa näkyi myös naispuolisia ja juniori-ikäisiä kokeilijoita, joten laji oli nopeasti tavoittanut eri väestöryhmiä. Vetokaksikko puolestaan osallistui heti seuraavana kesänä 2002 kotimaan suurempiin kisoihin ja helminä kotiuttivat syksyllä Porista amatöörien Suomenmestaruuskilpailuista kultaa sekä pronssia. Seuralle puuhattiin myös edustustekstiilit yhtenäistämään rivejä entisestään ja tasoitusjärjestelmää kehitettiin suosimaan ennen kaikkea omaa tasoaan parantavia pelaajia.

Merkittävänä askeleena seuran ja lajin taipaleella voidaan pitää kiinteän radan rakentamista Turun Urheilupuistoon. Puuhamiehet olivat jo kierrelleet toiveikkaina kaupungin puistoalueita etsien sopivaa harrastuspaikkaa. Joukossa oli muuten erään Jukka Vierin vihjaama muuan Lauste, jonka kaksikko silloin joutui pettyneenä hylkäämään sattumalta paikalle osuneen herrasmiehen kysymyksen myötä: “Mitäs pojat tuumaisitte, jos tähän rakennettaisiin par 3-golfkenttä?”. Ratahanke toteutui 2003 kehityspaineiden kanssa painivaan Urheilupuistoon kaupunkisuunnittelukilpailun tuotoksena, jossa seuran ehdotus sai kunniamaininnan voiton livahdettua toisaalle. Kiinteä rata mahdollisti organisoidumman toiminnan ja helpomman saavutettavuuden. Viikkokisojen osallistujamäärät alkoivat vaihdella 10-25 välillä totuttujen 4-12 sijasta. Pian mukaan tarttuikin koko joukko uusia lajin löytäneitä kokeilijoita ja harrastajia, joiden joukosta löytyi myös seuratoiminnasta innostuneita. Jaettu vastuu tarkoitti luonnollisesti lisää ja parempia ideoita sekä parempaa volyymia. Porukasta esiin nousi erityisesti Tommi Avola, joka veti jalkaansa seuratoiminnan kolmannet suuret saappaat ja täytti ne kärkiä myöten. Tässä vaiheessa lajiesittelyt ja koulutukset, haastattelut, viikkokisat, yksittäiset kilpailut, porukkatreenit ja kisareissut alkoivat olla jo luonnollinen osa pienen turkulaisseuran toimintaa. Seuralle oli luotu identiteetti ja suunta, jolla me perustajajäsenet voimme hymyssä suin katsoa sen olevan tänäkin päivänä.

Frisbeegolfseura 7k ry rekisteröitiin yhdistysrekisteriin vuonna 2007.

Jäsenmäärien kasvattaminen

Seuran jäsenmäärä on kasvanut viime vuosina tasaisen voimakkaasti. Tosin viime vuosi oli siinä suhteessa poikkeus, kun jäsenmäärä hieman laski edellisestä vuodesta. Kuluvan vuoden aikana seuran jäsenmäärä saattaa hyvinkin saavuttaa ja jopa ohittaa vuoden 2011 huippulukemat. Tällä hetkellä seurassa on jo lähes 200 jäsenmaksunsa maksanutta jäsentä, joista junioreita on noin 40. Jäsenien keski-ikä on viime vuodet pysytellyt 30 vuoden tienoilla.

7k:n poppoota rivissä

Mitään suurta salaisuutta seuramme suosioon ei varmastikaan ole. Olemme pyrkineet luomaan jäsenyydestä sen verran houkuttelevan, että monet ovat siksi liittyneet mukaan. Luonnollisesti osa liittyy kerran, eikä enää myöhemmin jatka jäsenenä. Jäsenyyden etuihin – kuten muissakin seuroissa – kuuluvat alennukset useista verkkokaupoista sekä urheiluvälineliikkeistä. Muita hyötyjä jäsenyydestä ovat tietysti viikkokisasarjat, joita 7k on parina viime vuotena järjestänyt useammallakin radalla viikottain (Lauste, Kaarina, Paimio). Viikkokisojen osallistumismaksut on lisäksi hinnoiteltu jäsenyyttä suosivaksi.

Perustoimintaamme ovat kuuluneet myös ns. draivikoulut, joissa olemme tarjonneet niin jäsenille kuin muillekin harrastajille mahdollisuutta saada vinkkejä perusheittotekniikkaan. Lisäksi olemme järjestäneet vain naisille/tytöille tarkoitettu naisten iltoja, joissa on opetettu perustekniikkaa. Nyt toisena vuonna peräkkäin tarjoamme myös juniori-ikäisille harrastajille mahdollisuutta saada oppia kokeneemmilta harrastajilta. 7k:n juniorien frisbeegolfkoulu on tarkoitettu noin 10-15 -vuotiaille harrastajille tai lajista kiinnostuneille.

Irina Katajisto-Korhosen riemuisa tuuletus.

Jäsenistölle on toistuvasti lähetetty sähköpostitse infoa ajankohtaisista seura-asioista. Olemme myös pyrkineet mainostamaan toimintaamme julisteilla useammalla Turun seudun radalla. Lisäksi sekä Lausteen että Kaarinan ratojen sijainti suosittujen ulkoilu/kuntoilureittien vieressä on tuonut varmasti lisää jäseniä. Seuran jäsenillä on ollut myös useana talvena mahdollisuus halliharjoitteluun Kupittaan yleisurheiluhallissa sekä oikeus käyttää myös kuntosalia. Olemme myös hinnoitelleet seuran tapahtumia jäsenille edulliseksi, mikä on houkutellut lisää jäseniä.

Tällä hetkellä seurassa ei ole montaa naisjäsentä, mikä on valitettavan yleistä tämän lajin yhteydessä. Seuran puheenjohtajana on kuitenkin nainen eli Irina Katajisto-Korhonen. Viime vuonna seurassa oli 16 naisjäsentä. Seura on jo muutaman vuoden ajan pitänyt muutamia naisteniltoja, joissa naiset ovat voineet harjoitella yhdessä tekniikkaa. Näiden lisäksi on ollut muutamia viikkokisoja (tänä vuonna kuukausikisoja) pelkästään naisille. Viime vuosina käytössä on ollut sähköpostirinki naisille, mutta tämä jäänee tänä vuonna pois, sillä infoaminen naisten tapahtumista on siirtymässä enenevässä määrin facebookiin (Turun seudun naisfribaajat). Facebook-ryhmästä on oma käyntikorttinsa, joita jaellaan sopivissa tilaisuuksissa ja mahdollisesti radalla nais harrastajiin törmätessä. Lisäksi seuran foorumilla on oma osionsa naisille, “Naistenhuone”. Vaikka naisia ei jäseninä montaa olekaan niin naisharrastajia näkyy silti Turun seudun radoilla varsin usein.

Radan ylläpito

Kiekkoja kalastelemassa

Lausteen frisbeegolfpuiston rataa ylläpidetään seura-aktiivien voimin talkoilla. Talkoita on 2-4 kesässä, silloin enemmän kun on isoja kisoja tulossa radalle. Talkoissa saamme väline- ja henkilökunta-apua Turun kaupungilta. Lisäksi muutamat aktiviiset talkoilevat radalla koko kesän esim. siimuroimalla heinää. Kaupungin puolesta radan ruoho-alueet ajetaan kolmesti kesässä, mikä ei aina ole ollut ihan riittävästi. Lisäksi talkoissa saamme apua ja kaupungilta voimme pyytää materiaalia radan kunnostukseen ym.

Joitain sponsoreita olemme saaneet tarjoamalla näkyvyyttä (logo) seuran nettisivuilla ja kisakoneessa. Lisäksi viikkokisoihin on pyydetty sponsoria, jolloin sponsorin logo on esim. viikkokisajulisteessa. Emme toistaiseksi ole järjestäneet isompia kampanjoita sponsorien hankkimiseksi. Turun kaupungilta saamme toiminta-avustusta. Tuloja tulee kisamaksuista ja -tapahtumista, jäsenmaksuista ja vanhojen, noutamattomien löytökiekkojen myynnistä – tosin löytökiekoista saadut tulot käytetään nykyään kiekkosettien ostamiseen paikallisille kouluille. Lajiesittelyt ovat myös tärkeä osa seuran varainhankintaa.

Kilpailutoiminta

Winter Combined kisan lennokasta antia

Kilpailujen ja tapahtumien osalta olemme myös yrittäneet olla paikallisesti aktiivisia. Talvikausina on pelattu led-kisoja (Prince of Darkness). Parina talvena olemme järjestäneet myös eksoottisen tapahtuman Turku Winter Discombined –elämyksen. Tähän kaksiosaiseen kisaan on kuulunut sekä hiihto- että frisbeegolfkilpailu. Tapahtumassa on ollut omat sarjansa sekä minisuksille että vakiosuksille. Kaarinan radalla pelattava pääsiäiskisa EggBowl on jo suoranainen perinne, joka on ollut vuosi vuodelta suositumpi (v. 2013 81 osallistujaa). 7k on lisännyt tapahtumavalikoimaansa myös kestävyyskisan. Tämä Kivireeksi nimetty kisa järjestetään nyt kolmatta vuotta peräkkäin.

Seuranmestaruuskilpailu Kukkulan Kuningas on ollut perinteinen seuran kesäkauden päätös syyskuussa. Tämän kisan osallistujamäärä on pysytellyt 100 pelaajan tuntumassa parin viime vuoden aikana. Naisille järjestetään ns.kuukausikisoja. Tänä vuonna järjestetään lisäksi Ladies Tourin osakilpailu Discmania Annukka Open, The Preliminary sekä Fierce Pro Tourin osakilpailu. Viime kaudella Lausteen viikkokisoissa kävi keskimäärin lähes 60 osallistujaa. Kaarinassa luku oli noin 20-30 osallistujaa ja Paimiossa 10-20. Eli parhaimmillaan 7k:n viikkokisoihin saattoi osallistua yli 100 pelaajaa viikossa.

Rating kisoista on tuntunut viime vuosien aikana tulleen se juttu, miksi kisoissa käydään. 7k:n vastaus tähän olettamukseen: Rating-kisat ovat varmasti tärkeä osa lajin tulevaisuutta, jos ja kun sen statusta kilpaurheiluna halutaan korottaa. Reitattujen kisojen vaatimukset tulevat varmasti nousemaan myös jatkossa. Tämä on suuri haasteen niin liitolle kuin isommille ja pienemmille seuroillekin. Rating-kisojen järjestämistä ei voitane jättää pelkästään 5-6 isoimman seuran harteille pysyvästi. Rating-kisojen ohella on hyvä muistaa myös SFL:n ulkopuolisten kisojen merkitys ns. väliportaana viikkokisojen ja rating-kisojen välissä, mihin myös liiton rivijäsenet voisivat osallistua.

Rima kisojen tasolle vaikuttaisi nousevan jatkuvasti. Toisaalta Suomessa järjestettyjen kisojen taso vaikuttaisi ainakin eurooppalaisessa vertailussa olevan varsin hyvä. Suurin ongelma lienee motivoituneiden tekijöiden löytäminen seuran jäsenien joukosta. Kokemuksen ja rutiinin myötä kisojen järjestäminen toki helpotttuu. Liiton taholta olisi hyvä saada selkeät ja perusteelliset ohjeet sekä neuvonta-apua tarvittaessa. Tämä tavoite onkin jo osittain toteutunut. Tietysti konkreettinen apu esim. ”ammattimaisten” toimitsijoiden taholta voisi olla yksi mahdollisuus ainakin pienemmissä seuroissa.

Tämä oli 7k:n tarina, josta kiittäminen on ennen kaikkea aktiivista seuran porukkaa, jotka jaksoivat jakaa tarinansa kaikkien tietoisuuteen. Seuraavassa osassa suunnataan muutaman sadan kilometrin päähän Turusta ja tutustutaan pienemmän paikkakunnan toimijoihin.

Toiminnanohjaaja

Ilokseni huomaan, kun katson kisakalenteria, että kokeneiden konkareiden lisäksi on kisoja järjestämässä myös muutama uusi seura. Alkukausi on osoittanut myös, että pelaajamäärissä on tapahtunut huikea kasvu. Kisat täyttyvät ennätysnopeasti ja kaikki halukkaat eivät pääse mukaan. Siis lisää kisoja tarvitaan. Samalle viikonlopulle voi aivan hyvin sijoittaa useampia kisoja jakamalla eri luokkia eri kisoihin.

Liitossamme on yli 40 jäsenseuraa ja lisää tulee koko ajan. Lähtökohdaksi voisi ottaa, että jokainen jäsenseura järjestäisi vähintään yhden kilpailun kaudessa. Ratoja Suomessa kyllä riittää.

Kokemuksesta voin kertoa, ettei kilpailujen järjestäminen ole mitään rakettitiedettä. Työtunteja siihen toki kuluu, mutta kukapa ei olisi valmis uhrautumaan rakkaan lajimme eteen.

Hieman hämmennystä aiheuttaa palautteen laatu kilpailun järjestäjiä kohtaan. Rakentavaa kritiikkiä toki voi ja pitääkin antaa (tyytyväisyys on kehittymisen este), mutta turha valittaminen ei edesauta lajin kehittymistä: ilmoittautuminen alkaa väärään aikaan, kisa alkaa liian aikaisin, kisa päättyy liian myöhään, tauko on turhan pitkä, tauolla ei kaikki ehdi syömään, tulokset viipyvät, ja kun peli ei kulje niin rata on huono.

Hieman arvostusta pyytäisin järjestäjille, jotka talkoovoimin ja tunteja laskematta pyrkivät järjestämään parhaat mahdolliset kisat – meille pelaajille.

Pelaajan vastuu kisojen onnistumiselle on myös erittäin suuri. Kilpailuinfosta löytyy kaikki oleellinen tieto ilmoittautumiseen, maksamiseen ja aikatauluun. Pidetään huoli siitä, että ilmoittaudutaan oikeaan aikaan, oikeaan luokkaan ja oikealla statuksella. Ja jos jostain syystä ei pääsekään kisoihin, välittömästi tieto kilpailunjohtajalle. Hoidetaan maksut hyvissä ajoin (aikataulun mukaisesti) ja noudatetaan maksamiseen annettuja ohjeita (viestikentät ja viitteet). Ja saavutaan kisapaikalle aikataulun mukaisesti.

Näillä pienillä itsestäänselvyyksillä helpotetaan järjestäjän jo muutenkin suurta työtaakkaa merkittävästi.

Ei ole helppoa olla kilpailija, kaikenlaisia juttuja pitäisi osata hoitaa pelaamisen ohella – onneksi kilpaileminen on vielä vapaaehtoista.

Uskollinen työkalumme Kisakone on hieman yskinyt viime aikoina lähinnä kisatuloksien suhteen. Vikaa haetaan ja pyritään korjaamaan se mahdollisimman pikaisesti. Suuri kiitos kisajärjestäjien kärsivällisyydelle ja luovalle toiminnalle.

Nautinnollisia kisoja,

Ville Kotamäki
puheenjohtaja

Parigolfin Suomenmestaruuksista miteltiin kahden päivän koitoksena Talissa ja Kivikossa. Sunnuntain finaalikierrokselle oli ennustettu huonohkoa säätä ja Talin radalla puhalsi tavanomaistakin kovemmat tuulet. Kivikossa sääolosuhteet olivat sunnuntaina Taliakin huonommat. Talissa säästyttiin kuitenkin sateelta varsinaisen kierroksen aikana.

Kovatkaan tuulet eivät haitanneet avoimen sarjan voittajia. Jalle Stoorin ja Nils Iso-Markun paikalliskokemus antoi finaalikierrokselle turvallisen kaulan. Finaalikierroksen heittely oli voittajaparilta rentoa. Harvat epäonnistumiset avauksissa paikattiin parin toimesta. Myös puttipeli toimi voittajaparilla ja finaaliryhmää seuranneet katsojat pääsivät ihailemaan birdie-tulitusta. Viimeisellä väylällä Iso-Markku upotti kisayleisön iloksi noin kymmenmetrisen birdie-putin.

Nils Iso-Markku tositoimissa. Kuva: Jarno Virtanen

Avoimen sarjan parigolfin suomenmestaruuden ottivat Jalle Stoor ja Nils Iso-Markku. He jättivät muut kauas taakseen vahvoilla esityksillä Talin radalla. Ennen finaalikierrosta Stoorilla ja Iso-Markulla oli turvallinen yhdentoista heiton ero kisan ennakkosuosikkeihin Teemu Nissiseen ja Seppo Pajuun. Talin kapeat väylät eivät kuitenkaan tuottaneet vaikeuksia rennosti
heittäneille Stoorille ja Iso-Markulle, jotka voittivat lopulta kolmentoista heiton erolla.

Kärkiryhmän toinen pari, Teemu Nissinen ja Seppo Paju, pelasivat myös kovan kierroksen, mutta pari bogia ja Kalle Savosen ja Mikko Laihosen kova finaalikierros teki loppuratkaisusta jännittävän. Savonen ja Laihonen lopettivat varsinaisen kierroksen väylälle yksi ja pari teki siihen hienon birdien pienten vaikeuksien jälkeen. Savonen vei komealla kahdeksan metrin putilla parin sudden death -kisaan Pajua ja Nissistä vastaan. Sudden death -kisa pelattiin kiinteän radan seiskaväylällä worst shottina. Savonen ja Laihonen heittivät kuusi tarkkaa heittoa ja kun Paju ja Nissinen ottivat rangaistusheittoja OB:n ylittämisestä, niin hopeat matkasivat lopulta Varsinais-Suomeen.

Myös senioreissa voitto oli pitkälti ratkaistu ennen viimeistä kierrosta. Petri Määränen ja Kari Vesala ottivat voiton ja kasvattivat eron finaalikierroksella kymmeneen heittoon. Hopeasta käytiin tiukempi kamppailu kun Ari Penttala ja Jouni Leskinen päästivät komean finaalikierroksen heittäneen Jani Winterhalterin ja Jesse Vikstenin kahden heiton päähän. Hopea meni kuitenkin Penttalalle ja Leskiselle. Pronssin ottivat Winterhalter ja Viksten.

Nuoremmissa junioreissa (juniorit-16) kultaa ottivat Mikael Hakala ja Jasper Heino. Jali Veranen ja Antti Suominen laittoivat kärkiparin tiukoille finaalikierroksen best shotissa, mutta joutuivat lopulta tyytymään hopeaan kolmen heiton erolla ykköspariin. Kolmanneksi tulivat Ville Ahokas ja Joni Mattila. Juniorit-19 -sarjassa voiton vievät suvereenisti Lari Koivunen ja Jukka-Pekka Pulakka. Kakkoseksi tulivat Markus Suppula ja Jaakko Silmola ja kolmosia olivat Thomas Semenius ja Joni Hämäläinen.

 Kuva: Juha Kytö.

Naisten sarjassa ennakkoasetelmat olivat jännittävät, mutta Nina Kiminki ja Ellinoora Heikkilä tekivät jatkuvasti muihin eroa tasaisen ykköskierroksen jälkeen. Eroa hopealle sijoittuneisiin Henna Määttään ja Mari Haukkaan tuli lopulta kahdeksan heittoa. Heidän perässään kolmansiksi tulivat Susanna Virtanen ja Emilie Åström vain yhden heiton hävinneenä.

Tietotoimistona raporttiin toimi paikalla vieraillut Jarno Virtanen.

Toiminnanohjaaja onnittelee uusia SM-mitalisteja ja kaikkia itsensä ylittäneitä fribaajia.

Viikonloppua vietettiin frisbeegolfin parissa sekä Ruotsissa että Suomessa. Lahden takana Tukholmassa pelattiin Eurotourin neljäs osakisa Twin Lake Annual, jossa mukana oli suuri määrä maailman kärkinimiä. Amerikan pojat kyykyttivät myös tässä lajissa sinivalkoisia leijonia mutta mainittakoon että paras ruotsinpoika jäi parhaan suomalaisen taakse. Jalle Stoor sijoittui tiukan kolmen ja puolen kierroksen rupeaman jälkeen komeasti viidenneksi (-24). Pasi Koivun sijoitus tälläkin kertaa myös kärkisijoilla seitsemäntenä (-22). Muita suomipoikia kymppisakissa tällä kertaa olivat Arttu Sikanen (9.), Jukka Leinonen (10.), Nils Iso-Markku (10.) sekä Juho Vähätalo (10.) Avoimen voittajaksi kuulutettiin David Feldberg tuloksella -40, maanmies Nicco Locastron jäädessä parilla heitolla toiseksi. Kolmas sija ansaitusti jälleen saksanmaalle Simon Lizotten mukaan. Samat miehet sijoittuvat kisasta toiseen kärkipaikoille, millonkohan nähdään tämän vuoden tourilla ensimmäinen suomipoika korkeimmalla pallilla, se jää nähtäväksi.

Naisten sarjassa puolestaan päästiin metallin makuun Ellinoora Heikkilän (+27) kolmossijan johdosta. Henna Määtän (+38) nelossija täydensi suomalaismenestyksen naisissa. Muiden sarjojen tulokset voi käydä katsomassa PDGAn sivuilta.

Lahden tällä puolen käytiin tiukka koitos puolestaan SM paikoista lähestulkoon trooppisissa olosuhteissa Oulun frisbeepyhätössä. Osanottajia oli paikalle saatu jälleen erittäinkin runsaskätisesti ja odotettavissa oli kuuma koitos. Kiihkein taisto voitosta käytiin seniorit 50 -sarjassa (MPG) jossa neljä parasta sijoittui yhteistuloksissa kahden heiton sisään. Jaettu voitto Jari Niskaselle sekä Risto Moisaselle. Ville Kotamäen viimeisen reiän tuplabogey tiputti hänet kärkipaikalta kolmanneksi.

Kovimmat tulokset puolestaan tahkottiin odotetusti avoin pro -sarjassa, johon oli ilmoittautunut 55 kovakätistä pelaajaa. Finaalikierrokselle lähdettiin tasaisissa tilanteissa. Kahden kärki kulki käsikädessä tasatahtiin ja voittajaksi selviytyi alkukankeuden jälkeen Juho Parviainen (-9) Veli-Pekka Luoman jäädessä toiseksi yhden heiton päähän. Kolmossija jaettiin Tatu Luukkasen Ja Mikko Kaikkosen (-5) kesken. Tulokset kokonaisuudessan kisakoneesta. Seuraavaksi SM paikoista taistellaankin hieman etelämpänä juhannuksen jälkeen Karjaalla. Raaseporin Helmi siis luvassa 29.6.

Alkukauden kisoissa on tullut hieman epäselvyyksiä amatööri ja pro statuksista sekä palkintojenjakokäytännöistä. Jos amatööristatuksella pelaava pelaaja ottaa mistä tahansa SFL:n alaisesta kilpailusta rahapalkinnon vastaan, hänen statuksensa muuttuu proksi. On hyvä muistaa, että tämä statusmuutos astuu voimaan heti kun raha on otettu vastaan. PDGA:n tietoihin nämä informaatiot siirtyvät suht verkkaiseen tahtiin eli jokainen pelaaja pitää huolen siitä, että pelaa kilpailuissa oikealla statuksella ja näinollen myös oikeassa luokassa.

Esimerkki: Pelaaja ilmoittautuu kahteen liiton alaiseen kilpailuun amatöörinä. Kisat pelataan peräkkäisinä viikonloppuina. Pelaaja sijoittuu kisassa palkintorahoille ja ottaa ne vastaan. Seuraavan viikonlopun kisaan hänen tulee tehdä muutos omaan sarjaansa pikimmiten eli suomeksi sanottuna yhteys TD:hen.

TD:llä on oikeus muuttaa rahapalkinto tavarapalkinnoksi, jos näin haluaa. Hänellä on myös yhtälailla oikeus olla sitä muuttamatta. Jos amatööripelaaja haluaa säilyttää amatööristatuksensa voitettuaan rahaa, hän voi yrittää vaihtaa palkinnon tuotepalkinnoksi ennen kuin ottaa sen rahana vastaan tai olla ottamatta palkintoa lainkaan.

Tämä selvennyksenä alkukauden epäselvyyksiin.

Toiminnanohjaaja
Teemu Lehtomäki

Kesän ensimmäinen major -turnaus pelattiin neljän päivän (9.-12.5.) rupeamana Tanskassa, pääkaupunki Kööpenhaminan liepeillä. Eurotourin suomalaismenestyksen jälkeen oli lupa odottaa hyviä esityksiä, vaikka vastassa olikin maailman kärkinimet. Ensimmäisen kisapäivä sujui oivallisesti ja Leo Piiroinen oli jaetulla toisella sijalla Paul McBethin kanssa tuloksella -10. Sinivalkoisten panosta täydensivät kymppisakkiin lyöttäytyneet Jalle Stoor, Lassi Hakulinen sekä Teemu Malmelin.

Kisapäivien edetessä rapakon takaa Euroopan kentille saapuneet amerikanpojat alkoivat näyttää kaapin paikkaa. Oli selvää, että kärkikastiin sijoittuu ainakin muutama jenkki. Sunnuntain finaalikierroksen jälkeen tulosliuska on kuitenkin melko yksipuolista luettavaa. Rapakon taakse lähti 2236 dollarin voittopotti McBethin mukana, joka onnistui takomaan tulostaululle neljän kierroksen yhteistulokseksi -41. Helpolla hän ei kuitenkaan voittoa saanut, sillä vain yhden heiton päähän jäi Devan Owens ja kahden heiton päähän myös amerikkalainen Will Schusterick. Paras eurooppalainen saksan Simon Lizotte (-28) sijoittui yhdeksänneksi.

Sinivalkoista väriä kymppisakkiin saatiin kuitenkin kolme kappaletta, huolimatta jenkkien kahdeksoisvoitosta. Kymmenennen sijan jakoivat Matias Söderström, Pasi Koivu sekä Lassi Hakulinen neljän kierroksen yhteistuloksella -26.

Naistensarjan kärkisijat matkustivat myös amerikanmaalle Paige Piercen (+3) ja Valarie Jenkinsin (+9) mukana. Mastersissa suomen Kai Vesa onnistui nappaamaan itselleen sen verran hyvän sijoituksen (9.), että rahoitti matkakulunsa ja mahdollisesti takataskuun jäi myös kuuluisa tanskalainen smørrebrød. Onnittelut hyvistä sijoituksista kaikille mukana olleille. Kyllä nuo jenkit on kuitenkin vielä sen verran kovia, että pienellä kansalla riittää tekemistä heidän kiinniottamiseksi. Ehkä kuitenkin jo seuraavassa majorissa saadaan napsittua muutama mehukas päänahka.

Tulokset kokonaisuudessaan voi katsoa PDGA:n sivuilta.

Teemu Lehtomäki
Toiminnanohjaaja

Ylöjärven Julkujärvellä pelattiin lauantaina 4.5. Kuulaakso Open, joka muiden alkukevään kisojen tavoin meni nopeasti täyteen. Luokkien voitot menivät pääosin pirkanmaalaisille.

Avoimen voitti Nokian Frisbeeseuran Jukka Leinonen kahden kierroksen yhteistuloksella -14. Naisten luokan voitti niinikään nokialainen Ellinoora Heikkilä. Junioreissa voiton vei Tampereen Frisbeeseuran (TFS) Niklas Ahonen. Senioreissa ykköspokaali vietiin Raumalle asti kun Erkka Leivo otti lopulta selvällä erolla luokkansa voiton. Amatööreissä käytiin tiukka kamppailu voitosta lähialueen heittäjien kesken. Voiton vei TFS:n Heikki Taneli yhden heiton erolla Tomoottajien Saku Anttilaan. Amatöörien kärkiryhmässä heitettiin reippaasti yli sarjan rating-rajan (935).

Avoimen luokan toinen kierros lähti jännittävistä asemista: Leinonen johti heitolla espoolaista Matias Söderströmiä. Hänen takanaan oli kahden heiton päässä TFS:n Markus Mäntylä ja heti perässä Puska Puttaajien Veli-Pekka Luoma ja järjestäjäseuran Henri Perälä. Etukympillä kisan huippuheittäjät löysivät itsensä yllättävän usein Julkujärven tiheistä metsiköistä. Kolmen ensimmäisen osalta kisa eteni alussa tasaisesti ja etuväylien jälkeen voitossa olivat vahvimmin kiinni Leinonen, Söderström ja Mäntylä. Takaväylillä ei kuitenkaan montaa birdietä otettu eikä eroja hurjasti tullut. Leinonen voitti kisan lopulta yhden heiton erolla Söderströmiin, joka taas jätti Mäntylän heitolla taakseen.

Kärkikolmikon takana Luoma onnistui pitämään neljännen sijansa vaikka olikin välillä pienissä vaikeuksissa. Turun 7kn Mikko Laihonen nousi kakkosryhmästä viidenneksi kovassa nousujohteessa olevan Perälän ohi. Laihonen piti tuloksen miinuksella Julkujärven vaikeilla takaväylillä ja meni heitolla ohi Perälän. Molempien rating on vahvassa nousussa ja varmasti miehet nähdään useamminkin avoimen sarjan kärkikahinoissa.

Myös senioreiden kärkiryhmässä saatiin jännittää melkein loppuun asti. Leivo johti TFS:n Jukka Kaipaista heitolla ensimmäisen kierroksen jälkeen. Etuväylillä Leivo ja Kaipainen etenivät tasatahtia väylälle 18 asti. Kaipainen otti kolmelta viimeiseltä väyliltä bogit kun taas Leivo par-tulokset ja vaikealta lopetusväylältä (#20) birdien. Seniorit päättivät kierroksensa ykkösväylälle, jossa voitto oli jo käytännössä ratkennut Leivolle.

Naisissa ennakkosuosikki Heikkilä piti pintansa. Erityisesti haastavat takaväylät ja Julkujärven puhurit tuottivat myös naisille vaikeuksia. Heikkilä sai pidettyä heittonsa parhaiten kasassa ja voitti 12 heiton turvin Soile Mutikaisen ja Irina Kosusen. Junioritkin joutuivat toteamaan Julkujärven radan riittävän haastavaksi. Voittaja Ahonen heitti kahden kierroksen yhteistulokseksi +11. Hänen perässään olivat Ilmari Aatola ja Lassi Lehtinen.

Amatööriluokka (MA2) oli kovatasoinen. Ensimmäisellä kierroksella vielä reittaamaton tamperelainen Saku Anttila heitti neljä alle par-tuloksen, joka on alustavissa rating-luvuissa huikean kova 991. Tämä ei kuitenkaan riittänyt yleisurheilutaustaiselle Heikki Tanelille, joka paransi ensimmäisen kierroksen par-tulostaan yhdellä heitolla ja voitti siten Anttilan yhdellä heitolla. Järjestävän seuran Tomi Niemenmaa kärkkyi kärkiparin takana, mutta jäi lopulta kahden heiton päähän Anttilasta. Niemenmaallekin kuitenkin väkevä aloitus kaudelle.

Pelaajat ja järjestävä seura kiittelivät kovasti radalla tehtyä talkootyötä, jossa asennettiin vanhojen betonisten avauspaikkojen päälle tekonurmialustat. Edellisen päivän talkoissa avauspaikkoja korjailtiin vielä niin, ettei betonialustaa heittopaikoilla juuri huomannut. Erityiskiitos Frisbee Servicen Jarmo Rantaselle, TFS:n aktiiviporukalle ja Ylöjärven Sami Yli-Pihlajalle, joiden ansiosta Julkujärvelle saatiin kauan toivotut heittoalustat. Radan kehittämistyö toivottavasti jatkuu aktiivisena ja TFS toivoo, että Julkujärven vaikea rata pysyy jatkossakin SFL:n vakio-ohjelmistossa.

- Jarno Virtanen, TFS

Tulokset kisakoneessa